Kun opettelin sanomaan Ei

Pitkään elin elämääni muiden odotusten mukaan. Tein sen mitä odotetaan ja olin sellainen, kuin minun odotettiin olevan. Sitten elämässä tapahtui jotain, mikä herätti ajattelemaan, mitä oikeasti elämältä haluan. Aloin pohtimaan, mitkä asiat elämässä on tärkeitä ja tekee onnelliseksi.  Onko se muiden toiveiden tyydyttäminen vai oma hyvinvointi. 

Olen ollut paljon kaikessa mukana. Olen aina ollut huono sanomaan Ei. Kun päivät, illat ja viikonloput alkoi täyttyä ohjelmalla, eikä ollut enää kunnolla aikaa läheisille, niin tein töitä itseni kanssa, että ei tarvitse olla kaikessa mukana, vaikka se kuinka mukavaa olisikin.  Kokopäiväisen työn ohella voi kaikki muu olla välillä uuvuttavaa, kun oma vapaa aikaa kuluu muiden eteen tehtyyn työhön. Paljon on tullut tehtyä palkkiotonta työtä, niin rahallisesti kuin arvostuksenkin puolesta. Aina ei riitä se oma hyvä fiilis, vaan kaipaa myös sitä toisten arvostusta. 

Elämässä on tapahtunut myös sellaisia asioita, että olen joutunut jättämään ihmisiä pois elämästäni minuun kohdistuneisiin negatiivisiin asioihin liittyen. Voin antaa anteeksi, mutta en unohda. Kerrasta poikki ihminen, nollatoleranssi huonoon kohteluun. 

Minun elämänohje kaikille, Elä elämääsi itseäsi varten, näin voit paremmin. Opettele olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja negatiivisuudesta, jätä ne ja he huomiotta.

Olemassaolosi huomataan, kun et ole enää liian kiltti ja sanot Ei. Se ei ole sinun menetys, vaan heidän. Anna kuitenkin aluksi kaikille mahdollisuus, Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, Hyvä palaa usein takaisin.